Kesätöissä Pappilassa - Hungry for Tampere

Kesätöissä Pappilassa

04.06.2018

”Väsynyt mutta onnellinen”, vastaisin jos urheilutoimittaja kysyisi että miltä nyt tuntuu. Aamulla peilistä katsoi joku ainakin kymmenen vuotta vanhempi tyyppi, joka tuntui kelailevan että kuka ja missä sitä taas onkaan.

Ensimmäistä aamukahvikupillista siinä iltapäivän puolella siemaillessa palaili hiljalleen mieleen muistikuvia eiliseltä, sekoittuen edeltävien vuorokausien ja viikkojen tapahtumiin. Särkevät jalat (pitäisköhän harkita tennareiden vaihtamista oikeisiin työkenkiin) ja pakottava selkä (vanhuus ei tule yksin), lukemattomat pienet haavat sormissa (no okei, jossei tarvita tikkejä, ei lasketa), mystiset mustelmat polvissa (keittiö on aika ahdas) ja arvet reisissä (hatara muistikuva perjantaiaamuisesta lihalaatikkokärryn kanssa Hallituskadulle kaatumisesta Kauppahallista tullessa) ja kainalossa (?!) kertovat omaa karua kertomaansa siitä, kuinka äärirajoilla tämä ei enää niin nuori kokki on mennyt viime viikkoina. Samaan aikaan nuo kaikki mainitut maalliset vaivat tuovat mieleen nostalgisen liikutuksen, muiston niistä ajoista kun tällainen extreme-meininki oli nuoren kokkipojan arkipäivää.

 

Tätä kirjoittaessa istun Nekalan Tapissa ja siemailen olutta. Kohta joku arjen (tai oikeastaan sunnuntain) sankari kantaa minulle arvoisan kollegan paistaman burgerin. Kummasti sitä taas osaa arvostaa kun saa olla vaihteeksi itse muiden palveltavana.

Viikko sitten avattiin siis Tyrvään Pappilan kesäterassi, jota on suunniteltu ja rakennettu kevättalvesta asti. Viimeiseen runsaaseen viikkoon on tiivistynyt niin paljon odotusta, jännitystä, toivoa ja pelkojakin, että hetki menee kun tästä uupumuksesta selviää, ja saa ajatusten ja tunteiden sekamelskan inventoitua. Päällimmäisenä palailevat mieleen runsaan viikon takaisten avajaisten tunnelmat. Yöllä maitokärryllä tiskejä roudatessa, seitsemännentoista työtunnin alkaessa ei oikein jaksanut edes iloita yli kaikkien odotusten suoritetusta avajaispäivästä. Nyt jo hieman osaa. Sen jälkeisen ensimmäisen viikon kokemukset antavat myös syytä varovaiseen tyytyväisyyteen. Kippistän hiljaa mielessäni itselleni, ja suon lämpimän ajatuksen työkavereille.

Kaikki alkoi maaliskuussa, kun sain kutsun keskustelemaan mahdollisen kesäterassin perustamisesta. Sastamalan Vammalassa sijaitsevan Tyrvään Pappilan aivan upeaksi tapahtumataloksi remontoineet Kirsi-Marja ja Jarmo Nieminen vakuuttuivat ajatuksistani, ja sain toimeksiannon. Itse olin jo ehtinyt ihastua korviani myöden Pappilaan ja sen miljööseen. Pääasiassa tilausravintolana viime syyskuusta asti toimineen Pappilan konsultoivana keittiömestarina oli toiminut Arto Rastas, ja keittiön sekä samalla koko talon isäntänä toimii Tapio Humalajoki. Nyt minua odottivat aika isot saappaat ja kiihottava haaste saada rakennettua Pappilan pihaan toimiva kesäravintola. Juuri tällaista haastetta olin ammatillisesti kaivannut, vaikken ollut sitä edes tiennyt. Nyt tiedän!

Sain suunnitteluun kaveriksi, ja baarista sekä tarjoilupuolesta vastaamaan monista tamperelaisistakin ravintoloista tutun Ida Ritarin, jonka kanssa on viime vuosina kokemusta useista hedelmällisistä yhteistyöprojekteista. Homma alkoi hahmottua. Idan sekä omistajien kanssa oli alusta asti selvää, että rima pidetään korkealla. Niemisten ensimmäinen ruokiin liittynyt toive taisi muuten olla, että terassikeittiöön ei tule rasvakeitintä. Moinen tietenkin ilahdutti tätä kokkia. Yhtä mieltä oltiin myös siitä, että kesäkeittiön sydän olisi hiiligrilli. Muutenkaan ei tarvitsisi tehdä kompromisseja vain sen vuoksi, että ollaan Vammalassa, jossa ei fiinimpiä ravintoloita juurikaan ole, vaan kannustimet tehdä tinkimättömän laadukasta iskostettiin mieliin alusta asti. Kirsi-Marja on muistuttanut monesti, että juurikin pappiloiden kautta on monia uusia ruoka- ja muitakin juttuja aikanaan tuotu Suomeen. Tätä perinnettä on hyvä jatkaa.

Mitään kovin ihmeellistä tai erikoista ei silti ole ollut tarve tehdä. Oman ruokafilosofian ja tyylitajun seuraaminen on riittänyt. Tinkimätön, sesonkeja seuraava ja käsityötä karttamaton ruoanlaitto vaatii hieman enemmän kuin tukun pakasteosaston outlet -tyylisen ravintolan pyörittäminen, mutta se on lukemattoman monella tasolla sen arvoista. Niemisillä on alusta asti ollut ajatus tehdä Tyrvään Pappilasta valtakunnallisesti merkittävä ruoka-, tapahtuma- ja taidepaikka. Sellainen kunnianhimo ja luottamus omaan tekemiseen eivät voi olla tarttumatta ja inspiroimatta.

Muistan katselleeni Pappilan takapihan maisemaa kevättalvella häikäisevän upeassa auringonpaisteessa melkein henkeäni haukkoen. Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin huomaan ilokseni, että miljöö on nyt kesäisessä loistossaan vieläkin upeampi kuin oli kuvitellut. Pitää sanoa, että puutarhassa sijaitseva keittö, joskin ehkä kuumin jossa olen koskaan työskennellyt, on myös maisemiltaan kaikkein upein puutarhoineen ja järvinäköaloineen.

Haasteita on toki ollut, ja niitä tulee eteen koko ajan. Olemmekin antaneet itsellemme luvan rauhassa katsella, antaa käytännön kertoa mihin suuntaan toimintaa on hyvä tulevaisuudessa viedä. Ensimmäinne haaste oli keittiön ja baarin rakentaminen. Takapihalla sijainnut paviljonki oli alunperin suunniteltu vihkikappeliksi, ja vasta talvella päätetty muuttaa kesäkeittiöksi. Tilaa oli siis rajallisesti, ja sen lisäks useat pienet mutta tärkeät asiat, kuten vesi ja sähkö toivat eteen haasteita, ja tuovat niitä yhä. Olen kuitenkin melko ylpeä saavutuksestamme. Kuin ihmeen kaupalla saatiin mahdutettua keittiön päätyyn pari grilliä, kylmälaatikosto ja hieman työskentelytilaakin. Iso kiitos menee tietenkin omistajien lisäksi myös kaikille työmiehille, joiden kanssa on ollut ilo tätä projektia työstää.

Paviljongin toinen pääty pyhitettiin baarin ja tarjoiluhenkilökunnan tarpeille. Sitä kun oikein innostuu jostain, alkaa ideoita pulputa. Sitä haluaisi toteuttaa kaiken, ja vaikeinta on juurikin ”Kill Your darlings”, eli turhan karsiminen ja kaiken tiivistäminen olennaisimpaan, silti laadusta tai tyylistä tinkimättä. Tätä kehitystä tiiviisti seuranneena huomasin tämän olleen vielä isompi haaste baarin kuin keittiön puolella. Nyt lopputuloksen nähtyäni, voin sanoa olevan erittäin ylpeä Idan aikaansaannoksesta: viinit, drinkit, oluet, kahvit ja teet ja kaikki tarjonta sekä toimintatavat ovat juurikin sitä, mitä kesäravintolassa tarvitaan, ja mikä parasta, onnistuu ylittämään asiakkaiden odotukset.

On niitä haasteita ollut henkilökohtaisella tasollakin. Viimeiset kymmenen vuotta olen tehnyt pääasiassa privaattikeikkoja sekä lyhyitä pop uppeja ja vältellyt ravintolakeittiöitä, muuten kuin kavereiden paikoissa hang around -tyyppinä tai asiakkaiden keittiöissä konsultin ominaisuudessa. Aikanaan tuli vannottua, että pysyn poissa serviisistä, jätän ne hommat suosiolla nuoremmille kokeille. Mutta tässä sitä vaan ollaan, ja hyvä että ollaan! Myönnän että hieman jännitin kuinka moinen fyysinen ja henkinen rääkki itseltäni vielä sujuu. Nyt runsas viikko avajaisten jälkeen voin todeta että kyllähän se sujuu, ja siitä saa jopa niitä samoja kiksejä kuin aikanaan nuorena kokkipoikana. Aivan ongelmatonta ei työyhteisöön liittyminenkään ole osaltani ollut. Olen tehnyt viimeiset kymmenen vuotta töitä yrittäjänä ja pääasiassa yksin. Sitä kun on tottunut tekemaan kaiken itse, ja ottamaan kaikesta vastuun, on ollut hieman haastavaa opetella delegoimaan ja jakamaan vastuuta. Huomaan kuitenkin ikävöineeni työpaikkaa jossa on ihan oikeita työkavereita. Nyt olen siitä jopa innoissani. Idan kanssa ollaan vielä puheväleissä, eikä keittiössäkään ole kertaakaan ajauduttu nyrkkitappeluun.

Viimeinen iso haaste oli rekrytoida kokki kanssani kesätöihin. Vielä kun kaikki tutut ravintoloitsijat tuntuivat kesän kynnyksellä kärsivän kokkipulasta, meinasi jo usko loppua. Onnekseni löysin Nykäsen Johanneksen, joka on viime vuodet vastannut Gastropub Tuulensuun keittiöstä. Hän etsi uusia haasteita, ja sain houkuteltua mukaan tähän projektiin. Emme ole tätä aiemmin tehneet töitä yhdessä, mutta minulla oli Johanneksesta hyvä ja ahkera kuva. Pikkulinnut vastasivat tiedusteluihini samaan sävyyn, eikä ole syytä sitä näin lyhyen yhteisen uran jälkeen kieltääkään, päinvastoin!

Ruokalista syntyi yllättävänkin nopeasti. Viilauksia toki tehtiin vielä avajaispäivänäkin, mutta alusta asti oli selvää mihin pyritään. ”Suomalais–välimerellistä kesäruokaa” taisin taannoin johonkin tiedotteeseen kirjoittaa. Määritelmä olisi voinut kuulua myös vaikkapa ”yksinkertaisesti hyvää”. Selvää oli, että ruokalistan tulisi olla melko lyhyt. Keittiö työskentely- ja säilytystiloineen on todellakin kooltaan pieni. Myös ehdoton vaatimukseni käsityöasteen pitämisessä mahdollisimman korkeana puolsi sitä. Ruokalistalta löytyy kolme pääruokaa, ja lisäksi liitutaululta löytyy joka päivä (pallo-) hiiligrillissä valmistuva päivän erikoinen. Alku- ja naposteluruokia juoman kylkeen on tarjolla niin ikään kolme erilaista variaatioineen, kesäisiä jälkiruokia kaksi erilaista. Näiden lisäksi on vielä kahvilatuotteet.

Olen kerännyt ruokalistaan aika lailla omia lempi makuja ja raaka-aineitani. Lähellä tuotetut ja paikalliset tuotteet ovat jotenkin jo sellainen itsestäänselvyys, että niitä ei aina edes muista tarpeeksi hehkuttaa, vaikka edelleen kyllä pitäisi! Listalta löytyy paikallisia ja ”melkein paikallisia” juustoja, makkaroita, järvikaloja ja marjoja. Menu on kirjoitettu siihen tyyliin, että on vapaus hieman varioida annoksia sen mukaan mitä kulloinkin on tarjolla. Suoman kesä on lyhyt mutta herkkuisa. Haluamme ottaa siitä kaiken irti. Toisaalta olemme antaneet itsellemme vapauden käyttää myös muita kuin suomalaisia raaka-aineita. Hyvin sopii vaikkapa jokin ranskalainen klassikkojuusto kotimaisten rinnalle juustolautaselle. Ja hyvältä maistuu tuontivihannes munakoiso grillattuna, varsinkin kun sen täytteenä on naapuripitäjässä valmistettua mozzarellaa.

Itse veikkasin ennen avausta, että hauki-wallenberg tulisi olemaan jonkin asteinen hitti, ja taisin osua oikeaan. Siitä jo hieman tuolla kylillä puhutaan. Pitää myöntää, että on se kyllä aika pirun hyvä annos. Kehittelemäni kermaisen kuohkea haukipihvi saa kaverikseen kylmäsavustettua haukea tartarin muodossa. Uudet perunat ja herneet runsaassa voisulassa aateloivat annoksen. Edelläkin jo mainittu grillattu munakoisopihvi on osoittautunut varsin suosituksi ja pidetyksi myös, ja sekös ilahduttaa! Mielestäni maailma tarvitsee enemmän tämän kaltaisia kasvisruokia, joita tilatessa tai syödessä ei ajattele sen olevan ”vain” kasvisruokaa.

Erityisen maininnan ansaitsee myös kalautanen, jolta löytyy muiden muassa uudelleen elvytetty bravuurini jokusen vuoden takaa, eli savusärki-parfait. Ja sitten on tietenkin se Pappilan parempi hätävara… ja grillattu ananas rommisiirapin ja kookosvaahdon kera… ja… ja… Ei, kyllä teidän pitää tulla itse maistamaan!

Toivottavasti nähdään kesällä Sastamalassa. Sinne todellakin kannattaa lähteä vähän kauempaa. Tampereeltakin paikalle pääsee kätevästi vaikka junalla, ja uutukaiseen venelaituriin sopii kesäiltana ankkuroitua jos sattuu Liekovedellä liikkumaan. Paikalliset kesäklassikot kuten Vanhan kirjallisuuden päivät, Sastamala Gregoriana, Herra Hakkaraisen talo ja Pyhän Olavin kirkko saavat tänä kesänä vahvistusta Osmo Rauhalan Ennen ja jälkeen -taidenäyttelystä, joka avautuu aivan siihen Pappilan viereen, ja valottaa edellä mainitun kirkon maalausten syntyä.

 

Tyrvään Pappilan kotisivut.
Tyrvään Pappila Facebookissa.

Teksti: Santeri Vuosara
Kuvat: Mikko Joona

Kaikki Hungry for Tampere -postaukset:

Gastropubit ovat Tampereen lahja juomaharrastajille ja kikkailematonta laaturuokaa rakastaville
Hungry for Tampere

Gastropubit ovat Tampereen lahja juomaharrastajille ja kikkailematonta laaturuokaa rakastaville

Tampereen gastropubeissa yhdistyy rakkaus laadukkaaseen juotavaan ja herkulliseen syötävään.
Lue lisää
Taivaallisia makuja ja maisemia: Tampereen upeimmat näköalaravintolat
Hungry for Tampere

Taivaallisia makuja ja maisemia: Tampereen upeimmat näköalaravintolat

Sen lisäksi, että Tampereelta saa hyvää ruokaa, sitä pääsee nauttimaan mahtavissa maisemissa.
Lue lisää
Los Pollos tarjoilee kaupungin parasta kanaa
Hungry for Tampere

Los Pollos tarjoilee kaupungin parasta kanaa

Koskikeskuksessa sijaitseva kanaravintola hurmaa maulla ja hymyllä.
Lue lisää
Lihaisten nautintojen äärellä – Tampere on lihansyöjän paratiisi
Hungry for Tampere

Lihaisten nautintojen äärellä – Tampere on lihansyöjän paratiisi

Tampere on lihan alkulähteitä ja tuotantotapoja arvostavan lihansyöjän paratiisi.
Lue lisää