Siirry sisältöön

Marjatta Tapiola, maanviljelijäperheen tytär, lähti 1960-luvun lopussa Helsinkiin opiskelemaan taidetta. Hän palasi kotitaloonsa Sysmään runsaat kaksikymmentä vuotta myöhemmin ja pystytti työhuoneen entiseen puimalaan.

Jo 1980-luvun lopussa Tapiola oli saanut käsiinsä hirven kallon, jonka hänen isänsä oli työntänyt aitan alle. Hän kuljetti sitä edestakaisin Sysmästä Helsinkiin. Kesti vuosia, ennen kuin sen muoto hahmottui maalauksiksi.

Teoksissa usein esiintyvän naudan kallon Tapiola oli saanut lahjaksi vieraillessaan eräässä ruotsalaisessa kartanossa. Tästä kallosta on sen toistuvan mallina olemisen myötä lohjennut palasia. Sitä esittävistä maalauksista voi miltei suoraan nähdä, missä järjestyksessä ne on tehty.

Mikä on saanut maalla asuvan taiteilijan maalaamaan kalloja, yhden toisensa jälkeen? Ensinnäkin kallo on muotona vaikea ja haastava. Se ei päästä maalaria helpolla, mutta tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia. Toisaalta kallossa kohtaavat Tapiolan taiteelle ominaiset jyrkät vastakohdat: siinä lomittuvat elämän ja kuoleman kauneus ja kauheus tavalla, joka ei jätä koskettamatta.

Marjatta Tapiolan työhuoneessa on 1990-luvulta lähtien syntynyt kymmeniä kalloaiheisia maalauksia, joista tähän näyttelyyn on valittu joukko kaikkein parhaita. Esillä on myös aivan uusia, näihin saleihin tehtyjä teoksia.

Marjatta Tapiola (s. 1951) asuu ja työskentelee Sysmässä. Taiteilijan teoksia on ollut laajasti esillä Suomessa, Pohjoismaissa ja Euroopassa. Tapiolalle myönnettiin Kuvataiteen valtionpalkinto vuonna 2008. Pro Finlandian taiteilija sai vuonna 2004. Tapiolan teoksia kuuluu mm. Nykytaiteen museon Kiasman, Sara Hildénin taidemuseon ja Saastamoisen säätiön kokoelmiin.

Timo Valjakan kuratoima historiallinen kesänäyttely avautuu Laukon kartanon päärakennuksella 8. kesäkuuta. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Galerie Forsblomin kanssa.

Katso lisää