Karkki Mäkelä ja Lauri Mäkimurto: Taikapeili
Maalaamisen voi kuvitella peiliin tuijottamisena. Rehellisen ja intuitiivisen improvisoinnin kautta nousee näkyviin yllätyksiä. Kun peilikuvasta alkaa muodostua narrin naama, silloin vasta on aika tehdä muotokuva. Molemmat taiteilijat suodattavat näkemäänsä ja kokemaansa itseironian kautta.
Karkki Mäkelän teosten teemana on inhimillisyyden epä-zen puoli, pääosissa pikkumainen ja itsekeskeinen sankari.
Teokset käsittelevät näihin liittyvien tuntemusten myöntämistä ja kieltämistä, minäkuvan (epä-)realistisuutta, naiiveja toiveita ja torjutuksi tulemisen vaikeutta. Teoksissa toistuu havahtuminen siihen, ettei tiedä onko kävellyt liian pitkälle vaiko vain ympyrää.
Lauri Mäkimurron maalausten lähtökohtina ovat usein valokuvat kotialbumista. Maalausprosessi vie ja muuntaa itselle tutut asiat uusiin asiayhteyksiin, sekä nostaa alitajunnan tietoisuuteen muodostaen eräänlaisen itseironisen muotokuvan.