Siirry sisältöön

Näyttelyn taiteilijat ovat uudistaneet suomalaisen taiteen ilmaisua ja tuoneet siihen uusia sisältöjä ja lähestymistapoja. Yhteistä heille on ekspressiivinen maalaustapa ja vapaa siveltimenkäyttö. Näyttelyt taiteilijoita ovat mm. Helene Schjerfbeck, Ellen Thesleff, Fanny Churberg, Akseli Gallen-Kalella, Eero Järnefelt, Victor Westerhom, Tyko Sallinen, Jalmari Ruokokoski, Mauno Markkula, Yrjö Saarinen, Vilho Lampi, Esko Tirronen, Jaakko Sievänen, Teemu Saukkonen, Leena Luostarinen, Henry Wuorila-Stenberg, Emmi Kallio ja Viljami Heinonen. Kaikkiaan näyttely käsittää 150 vuotta Suomen taiteen historiaa.

Suomen taiteen kultakaudella (n. 1880–1910) luotiin maamme taiteen kansallinen ilme. Taiteilijat kuvasivat Suomen kansaa, historiaa ja luontoa kansainvälisistä taidekouluissa omaksumiensa oppien mukaisesti. Fanny Churbergin rohkean luonnosmaiset isänmaalliset maisemat olivat jo 1870-luvulla täynnä värien voimaa ja dramaattista tunnetta. Siveltimen jäljet saivat näkyä. Akseli Gallen-Kallelan ekspressionistinen taide ajoittui vuosien 1909–11 Afrikka-kauteen, mutta jo joissakin hänen varhaisemmissa teoksissaan näkyy uudistumisenhalua kohti vauhdikasta siveltimenkäyttöä ja väriefektejä. Ellen Thesleff oli harmonisten värien, valon ja liikkeen kuvauksen mestari. Hän on myös yksi Suomen ensimmäisistä ekspressionisteista, joka kuvasi maisemaa ja ihmishahmoja liikkuvin, eloisin siveltimenvedoin palettiveistä hyväksi käyttäen. Helene Schjerfbeck on modernin taiteemme tienraivaaja ja esikuva myöhemmille suomalaisille ekspressionisteille. 1910-luvulta lähtien hänen maalauksissaan nousee esiin yhtenä tyylipiirteenä ilmaisuvoimaisin värein ja levein siveltimenvedoin toteutettu ekspressiivisyys.

Vuonna 1917 perustettua Marraskuun ryhmää on pidetty merkittävimpänä taiteilijaryhmänä Suomen taiteen historiassa. Se nousi vasta itsenäistyneessä Suomessa taiteen suunnannäyttäjäksi, joka kuvasi kaunistelematta suomalaista luontoa ja kansaa tuoden samalla uuden modernin tyylin taiteeseemme. Ryhmän ”villejä” taiteilijoita, kuten Tyko Sallista, Juho Rissasta, Alvar Cawénia, Marcus Collinia, Juho Mäkelää, Eero Nelimarkkaa, Anton Lindforsia ja Jalmari Ruokokoskea kiinnosti uusi moderni ekspressionistinen ja kubistinen taide. Marraskuun ryhmä piti viisi näyttelyä ja hajosi sittemmin 1924.

1960-luvulla informalismi valloitti Suomen taiteen. Luontoon ja avaruuteen viittaavia maalauksia hallitsevat spontaanit siveltimenvedot, maalien valuttaminen, alkuvoimaisuus, intuitiivisuus ja vaistonvaraisuus. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Länsi-Saksasta 1980-luvulla Suomeen levinnyt uusekspressionistinen taidesuuntaus korosti maalaamisen intohimoa, emotionaalisuutta ja yksilöllisyyttä. Uusekspressionisteja kiinnostivat alitajunta, unet, seksuaalisuus, myytit ja historia. Heihin lukeutuivat mm. Leena Luostarinen, Jukka Mäkelä, Teemu Saukkonen ja Markku Kolehmainen.

Nykytaiteessa ekspressiivisen ja maalauksellisen taiteen perintö elää moninaisena ja alati uudistuvana. 2000-luvulla keskeistä on taiteilijoiden yksilöllinen itseilmaisu ja vapaus, ei sitoutuminen rajoittaviin tyylisuuntiin. Taiteilijat ammentavat ja yhdistelevät vapaasti aineksia eri maalaustyyleistä, korkea- ja populaarikulttuurista, taiteen historiasta ja nykyhetkestä, abstraktista ja esittävästä ilmaisusta. Tästä osoituksena näyttelyssä ovat muun muassa Henry Wuorila-Stenbergin, Emmi Kallion, Viljami Heinosen ja Janne Räisäsen maalaukset.

Suomalaiset taidesäätiöt ry

Suomalaiset taidesäätiöt ry:hyn kuuluvat Alfred Kordelinin säätiö, Fortumin Taidesäätiö, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, OP Ryhmän Taidesäätiö, Pro Artibus -säätiö, Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö, Nordean taidesäätiö, UPM-Kymmenen kulttuurisäätiö, Åbo Akademin säätiö ja Lönnströmin taidemuseo.

Näyttelyä täydentävät Tampereen taidemuseon ja kaupungin kokoelmaan kuuluvat teokset.