Tampereen Teatterikesän ja G Livelabin sykkivä synergia saa jatkoa elokuussa, kun TelttaLab täyttyy jälleen 2.–6.8. huikeista taiteilijoista ja heidän esityksistään, niin teatterin kuin musiikin saralla. Ohjelmisto koostuu konserteista ja klubi-illoista sekä pienimuotoista näyttämöteoksista. Kuolema ja katoavaisuus nousevat yhdeksi ohjelmiston teemaksi.
Ohjelmisto:
2.8. Teatteri Vanha Juko: Miksi ihmisellä ei ole häntää? on iltamaperinteitä kunnioittava hyväntuulinen ja ajatuspitoinen ohjelmakokonaisuus, jonka aiheena on kotimaamme, kotiplaneettamme ja kotimaailmankaikkeutemme rikas, ihmeellinen ja hauras elämä.
2.8. KalevalaFest Sanataiteilijat Juha Hurme ja Tuomari Nurmio ovat sysänneet liikkeelle Kalevala-hankkeen, jonka tavoitteena on monitaiteellinen, -kulttuurinen ja -tieteellinen yllätyshyökkäys kansanperinteen kimppuun. Kansalliseepoksemme innoittama Kalevalafest – Sammon arvoitus tuo yhden festivaalin toisen festivaalin sisälle. Suuren suosion saavuttanut, vaihtuvilla kokoonpanoilla operoiva klubi-ilta avaa Teatterikesässä itämerensuomalaisen runolaulun merkitystä pohjoiseurooppalaisena kulttuurina ja maailmanperintönä.
3.8. Rakastan!-Elämän mittainen tarina Tämä Iiro Rantalan ja Lotta Kuusiston luoma intensiivinen esitys syntyi koronakaranteenin aikana pariskunnan kotitunnelmissa: Kahden intohimoisen taiteilijan luoma musiikin ja tekstin ilotulitus kertoo rakkaudesta, kuolemasta ja onnesta. Intensiivinen esitys kurkistaa Rantalan ja Kuusiston elettyyn elämään, pelkoihin, toiveisiin ja nautintoihin.
3.8. Satujen disco- Gootti Vapaavuori goes full HD, Teatteri Telakan 25-vuotisjuhlaohjelmistoonkin kuulunut esitys, rakentuu Gootti Vapaavuoren hahmon ympärille. Goottius näyttäytyy Vapaavuorelle kauniina: Gootille kuolema on elämän päämäärä ja kliimaksi, elämä sen sijaan lähinnä laimeat etkot.
4.8. Anneli Saaristo: Näin jäätiin henkiin- konsertti TelttaLabissa pitää sisällään ikimuistoisia helmiä, tarinoita ja säveliä tunteiden äärilaidasta toiseen Anneli Saariston tulkitsemina, välillä yleisöä hersyvästi naurattaen, mutta myös vakavia asioita läpikäyden. Konsertin säestyksestä vastaa pianisti Eliina Mäkiranta.
4.8. Yona (trio), Dynaamisista live-esiintymisistä tunnettu Yona esiintyy Teatterikesän TelttaLabissa intiimillä trio-kokoonpanolla, joka vetää kuulijansa mukaan ja saa hetkeksi kaiken muun katoamaan.
5.8. Suomifilmin salaiset kansiot- kadonnutta naisroolia etsimässä kirjoittaa suomifilmin historiaa uusiksi hillittömällä otteella. Eino Leinon eksät -esitykselläkin Teatterikesä-yleisön hurmannut Pinja Hahtola muodostaa yhdessä Mari Lehtosen kanssa loistavan parivaljakon, joka tekee läpileikkauksen elokuvahistorian naisrooleista Ria Katajan ohjaamassa esityksessä ja vyöryttää TelttaLabin näyttämölle kansallisessa alitajunnassamme yhä vaikuttavia mielikuvia naiseudesta. Esitys kohdistaa katseen rakenteisiin, jotka tänäkin päivänä estävät itsen ja toisen kohtaamisen.
5.8. Rajaton viettää tänä vuonna 25-vuotisjuhliaan. Yhtyeeseen kuuluvat Essi Wuorela (sopraano), Aili Ikonen (sopraano), Soila Sariola (altto), Hannu Lepola (tenori), Ahti Paunu (baritoni) ja Jussi Chydenius (basso). Jäsenten musiikilliset taustat vaihtelevat klassisesta musiikista kansanmusiikkiin, iskelmään ja rockiin. Vaikutteiden laaja kirjo luo pohjan Rajattoman soinnin monimuotoisuudelle. On vaikea kuvitella yleisöä, jolle tämä yhtye ei voisi laulaa – tai musiikkityyliä, jota se ei voisi tehdä omakseen.
6.8. Puku ommellaan hiljaisuudessa. Jukka Perko Avara yhdessä näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin kanssa ovat luoneet sanan ja musiikin keinoin kuulokuvan katovaisuudesta, elämästä ja kuolemasta. Myöhäiskeskiajan kirkkotaiteessa esiintyvästä kuolemantanssikuva-aiheesta (dance macabre) innoituksen saanut esitys kulkee läpi ajan.
6.8. Timo Tuominen avec Jacques Bril Parikymmentä rajua, kaunista, herkkää, katkeraakin laulua täynnä sateen helmiä, tuulen voihketta, öisen kaupungin houreita. Tässä illassa heittäydytään tunteiden vuoristorataan ja tehdään samalla hillittömän hauskoja, universaaleja havaintoja meistä ihmisistä ja yhteiskunnasta ympärillämme. Tarkkaan mietitty dramaturgia ja Tuomisen pudottelemat tarinat tekevät elämyksestä enemmän esityksen kuin konsertin. Jokainen laulu on kuin pieni näytelmä.