Munkkis Tampere avoinna kesäkaudella kesäkuusta elokuuhun.
Kaikki alkoi pienestä ajatuksesta Loimaalla.
halusta tehdä jotain erilaista. Jotain sellaista, mistä ihmisille tulisi oikeasti hyvä fiilis.
Suomessa munkki oli aina ollut “perinteinen kahvipöydän herkku”. Hyvä sellaisena kuin oli mutta minä näin siinä enemmän. Halusin rakentaa munkin, joka näyttäisi hullulta, maistuisi vielä paremmalta ja jäisi ihmisten mieleen ensimmäisestä puraisusta lähtien.
Siitä syntyi Munkkis.
Aluksi kaikki oli todella pientä. Teimme tuotteita käsin, testasimme makuja öisin ja epäonnistuimme monta kertaa. Joskus kokonaiset taikinaerät menivät roskiin. Välillä olimme niin väsyneitä, että nukuimme kahvilassa vartin pätkiä ja jatkoimme taas töitä. Mutta jokainen päivä opetti jotain.
Minulle tärkeintä ei ollut koskaan tehdä vain “hienoja munkkeja”. Halusin rakentaa elämyksen. Jokainen täyte, kastike ja koristelu mietittiin tarkkaan. Mitään ei laitettu tuotteeseen sattumalta. Halusin, että ensimmäinen puraisu saa ihmisen hiljaiseksi.
Sitten tapahtui jotain, mitä emme osanneet odottaa.
Ihmiset alkoivat julkaista videoita ja kuvia Munkkiksesta sosiaalisessa mediassa. Yhtäkkiä Loimaalle ajettiin ympäri Suomea vain munkkien takia. Meillä oli pitkiä jonoja, Ihmiset odottivat tunteja saadakseen tuotteita, ja joskus kaikki myytiin loppuun kesken päivän.
Se oli hetki, jolloin tajusin: tästä oli tullut paljon enemmän kuin kahvila.
Munkkiksesta tuli ilmiö.
Mutta pinnan alla oli valtava määrä työtä, stressiä ja uhrauksia. Kun muut nukkuivat, me kehitimme uusia makuja. Kun moni piti vapaapäivää, me olimme keittiössä. Rakensimme kaiken itse alusta asti — ilman oikoteitä.
Moni kysyi myöhemmin, mikä meidän salaisuus oli.
Totuus on yksinkertainen: rakkaus tekemiseen ja uskallus tehdä asiat eri tavalla.
En koskaan halunnut kopioida muita. Halusin, että Munkkis näyttää, maistuu ja tuntuu omalta. Ja ehkä juuri siksi ihmiset rakastuivat siihen.
