Kartta

Vuoden nuori taiteilija 2025 Man Yau rakensi Tampereelle näyttelyn, jossa kiiltävä pinta kantaa hiljaista väkivaltaa – ja vihjaa katsomaan kauneutta toisin. Hänen veistoksensa ovat yhtä aikaa hätkähdyttävän kauniita ja syvällisesti kantaaottavia.

Helsingissä työskentelevä Man Yau on yksi Suomen tämän hetken kiinnostavimmista nykytaiteilijoista. Taiteellaan Yau tutkii esillä ja paineen alla olemisen tunnetta, jota hän lähestyy naisen ja BIPOC-taiteilijan näkökulmasta (black, indigenous, and people of color: mustat, alkuperäiskansaan kuuluvat ja ei-valkoihoiset).

Man Yaun taiteellinen polku on kulkenut muotoilun ja taiteen risteyskohdista. Vaikka hänellä on maisterin tutkinnot molemmilta aloilta, ajatus siirtymisestä kohti kuvanveistoa heräsi jo varhain hänen ensimmäisten opintojensa aikana Aalto-yliopistossa, silloisessa Taideteollisessa korkeakoulussa.

Yau yhdistelee veistoksissaan mestarillisesti perinteisiä ja arvokkaita materiaaleja, kuten pronssia, posliinia, lasia ja marmoria, mutta usein yllättävissä yhteyksissä. Jo kandityössään hän tutki tätä teemaa pohtimalla, voisiko alakulttuurisen ja arkisen bongin eli vesipiipun tuoda taidehuutokauppaan, jos sen valmistaa kullasta ja marmorista.

Man Yaun teokset ovat visuaalisesti vangitsevia. Hän kertookin käyttävänsä kauneutta tietoisesti tehokeinona. Tämä kauneus on kuitenkin usein vain pinta, jonka alla piilee syvempi ja joskus kivulias tarina. ”Todellisuudessa se voi olla vaikka tosi väkivaltainen työ”, Yau selittää.

Yau ei kuitenkaan halua sanella, miten hänen teoksensa pitäisi kokea. Kun veistokset lähtevät hänen työhuoneeltaan, ne saavat elää omaa elämäänsä katsojan mielessä. ”Jos joku kävelee teoksen ohi, en mä ole silleen, että hei näe tämä näin”, hän sanoo.

Lyhennelmä Jyrki Mattilan (Roihu Inc) artikkelista, joka löytyy Tampereen taidemuseon verkkosivuilta kokonaisuudessaan.

Lue lisää näyttelystä täällä.

Kuva: Emma Sarpaniemi